Alku

Tajusin vasta nyt, muutaman vuoden myöhässä, alkaa kirjoittamaan blogia. Olen kuitenkin koko matkan kirjoittanut ajatuksiani ja tuntemuksiani ylös. Pidän tätä matkana, vaikka matkat yleensä mielletään mukaviksi irtiotoiksi. Tämä on minun matkani terveestä, elämäniloisesta naisesta, sairaaksi mielen mustaamaksi kasaksi. Kasaksi, jolla ei aina tunnu olevan ihmisarvoa, ei ainakaan terveydenhuollon mielestä.

 

Kerron tähän alkuun lyhyesti, kuinka matkani alkoi. Elämäni oli aika hienoa. Olimme mieheni kanssa molemmat töissä, minulla oli lisäksi opiskelut. Lapset olivat jo kohtalaisen isoja ja elämä alkoi olla hieman helpompaa.

Vuonna 2020 korona oli keskuudessamme ja töissäni lähihoitajana sain tehdä ylimääräisiä vuoroja, lähes kuinka paljon tahansa. Lisäksi opiskelin sairaanhoitajaksi ja tein tunnollisesti koulun tehtäviä. Korona ei juuri vaikuttanut meihin muuten, kuin lapsiemme joutuessa kotiopetukseen. Otin ylimääräisiä vuoroja aina kun mahdollista, tein myös tuplavuoroja mahdollisimman paljon. Tämä taisi olla käsilleni hieman liikaa. Kesällä 2020 oikeassa ranteessa minulla alkoi olla kovia kipuja, diagnoosina rannekanavaoireyhtymä. Minulla kokeiltiin kortisonia, mutta siitä ei ollut mitään apua. Minut laitettiin leikkausjonoon, leikkaukseen pääsin samana syksynä. Tästä alamäki alkoi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Leikkaukset

Sairaus, joka ei näy