Alku
Tajusin vasta nyt, muutaman vuoden myöhässä, alkaa
kirjoittamaan blogia. Olen kuitenkin koko matkan kirjoittanut ajatuksiani ja
tuntemuksiani ylös. Pidän tätä matkana, vaikka matkat yleensä mielletään
mukaviksi irtiotoiksi. Tämä on minun matkani terveestä, elämäniloisesta
naisesta, sairaaksi mielen mustaamaksi kasaksi. Kasaksi, jolla ei aina tunnu
olevan ihmisarvoa, ei ainakaan terveydenhuollon mielestä.
Kerron tähän alkuun lyhyesti, kuinka matkani alkoi. Elämäni
oli aika hienoa. Olimme mieheni kanssa molemmat töissä, minulla oli lisäksi opiskelut.
Lapset olivat jo kohtalaisen isoja ja elämä alkoi olla hieman helpompaa.
Vuonna 2020 korona oli keskuudessamme ja töissäni lähihoitajana sain tehdä ylimääräisiä vuoroja, lähes kuinka paljon tahansa. Lisäksi opiskelin sairaanhoitajaksi ja tein tunnollisesti koulun tehtäviä. Korona ei juuri vaikuttanut meihin muuten, kuin lapsiemme joutuessa kotiopetukseen. Otin ylimääräisiä vuoroja aina kun mahdollista, tein myös tuplavuoroja mahdollisimman paljon. Tämä taisi olla käsilleni hieman liikaa. Kesällä 2020 oikeassa ranteessa minulla alkoi olla kovia kipuja, diagnoosina rannekanavaoireyhtymä. Minulla kokeiltiin kortisonia, mutta siitä ei ollut mitään apua. Minut laitettiin leikkausjonoon, leikkaukseen pääsin samana syksynä. Tästä alamäki alkoi.
Kommentit
Lähetä kommentti